Rakennushommissa

Jokunen aika sitten sain tyhjän viinilaatikon ja se odotti tekijäänsä. Aika monta kertaa se tuli kaivettua esille ja saman tien takaisin kaappiin. En saanut siitä oikein otetta, kun oli liian korkea yksikerroksiseksi tönöksi ja liian matala kaksikerroksiseksi. Ja lisäksi vielä syvyyttä ei ollut tarpeeksi. Sitten ilmestyi Hanna Merosen nukketalon rakennuskirja ja homma syöksähti liikkeelle. En malttanut edes lukea kirjaa kokonaan, kun rakennustyömaa oli vallannut yhdestä huoneesta kaiken vapaan tilan eikä riittänytkään. Pitkään olin haaveillut kulmakaupasta ja nyt laatikollekin löytyi tarkoitus.

Hartaasti luin alun… jaahas, eli tarvitaan pohjalevy. Liitetään tapeilla. No, nämä olisin automaattisesti skipannut ilman ohjeita. Ei muuta kuin ulkovarastoon kaivelemaan sopivia levyjä ja sirkkeli laulamaan. Tappeja löytyy.. jostain.

Pohjalevy sovittamassa uutta paikkaansa.

Sitten laatikko esille ja muotoillaan sopivan malliseksi. Hankintojakin tein: gessoa ja metalliviivain. Matkan varrella ainoat hankinnat näiden lisäksi oli saranat, ovimagneetit ja liimaa. Kaikki muu löytyi nurkista ja työpaikan juhlalounaalta vielä servetit (oma ja kaverin) tapetiksi :). Kyllä mulla oli niiiin suo-kuokka-ja-jussi fiilis tässä vaiheessa. Ei mitään hajua vielä värimaailmasta, toteutuksesta tai edes visiota  miltä pitäisi valmiina näyttää. Ilman kirjaa olisin lähtenyt soitellen sotaan, nyt oli sentään vahva usko, että kyllä siitä jotain tulee!

Värimaailmaa ja lopullista kokoa lähdin etsimään kokeilemalla. Laatikko siis paikalleen ja siihen mallailin erilaisia päällystysmateriaaleja. Kukkakauppa oli tarkoitus tulla alakertaan, joten otin muutaman ”tuotteen” esille ja sovittelin niitäkin yhteen tapettien kanssa. Tässä vaiheessa oikein mikään ei ottanut tulta alleen, enemmän sellaisia, että ”ei ainakaan tämä”, ”ei tätä” jne. Lisätilan tarve ilmeni aika nopeasti, liian pientä olin tekemässä, eli jatkopala etuosaan oli tarpeen. Ja niin suuri kuin vain mahtuu!

Tämän tapetin päätin sopivan paremmin ulos, kuin sisään. Kaunis väri minusta.

Piirtelin laatikkoon viivoja hahmottaakseni ovi- ja ikkuna-aukot. Portaikkokin on pakko saada edes jossain muodossa. Sopivat ikkunan puitteet ilmaantuivat sopivasti uuden kännykän mukana. Aivan kuin tehdyt tähän taloon!

Juuri sopiva kaupan ikkunaksi.

Sitten piti tarkistaa vielä mittoja, että nuket mahtuu kulkemaan ovista.

Hilkka haettiin puolipukeisena mittaushommiin.

Viereisen kahvilan oviaukko saisi yhdistyä kulmakauppaan (oviaukot vastakkain).

Laatikkoa piti laajentaa sekä ylös- että eteenpäin. Ja oikeastaan myös taakse, mutta vasta seinän toiselta puolelta. Lapsuuden korttitalojen rakentamista tämä muistutti pelottavasti.

Jatkopaloja ja virityksiä tuli sinne sun tänne.

Servetti meni seinään decoupage -liimalla.

Alakerran tapetti ja lattia.

Vieläkään ei ollut selvää, millä päällystetään yläkerran sisäosat ja kaupan ulko-osat.

Ikkuna vatupasiin, vaikka kaikki muu olisikin vinossa.

Myös Hannan kirja pääsi oikeisiin töihin tukemaan ikkunaa liimauksen ajan.

Katto ja listat paikoilleen ja yläkerran kimppuun.

Katto päällä.

Jatkopaloja tästä talosta ei puutu. Ylläkerran sisäseinä on kovalevyä, joka jäi tähteeksi kun tehtiin 1:1 -koossa liitutauluja joululahjoiksi.

Ylöspäin tarvitaan lisää seinää, joten sitä lisätään. Kiinnitys on luovaa.

Yläkerran väritys tuli lopulta kuin itsestään, kun oli alakerta kunnossa. Tämä maali jotenkin sopi tänne.

Työmies hommissa.

Tähän saakka oli ”helppo” osuus, hankalimmat jäi viimeiseksi.  Olisi ehkä pitänyt paremmin suunnitella, mutta en osannut hahmottaa kokonaisuutta aluksi, vaan talo rakentui sitä mukaa kun tein. Eli nyt piti vielä saada jollain ilveellä talon taakse porraskäytävä, jonne näkyy peräseinän oviaukoista. Talon takana ei juurikaan ollut tilaa ja kuvittelin rakentavani sen jotenkin ilmaan siten, että se tulisi alla olevan vitriinin takaosan listan päälle. No, ei puhettakaan sellaisesta. Suoria kulmia ei juurikaan tässä talossa ole ja tuo kovalevy on aika lerppua olemukseltaan. Sillä kuitenkin rakensin porraskomeron, mutta en sentään ilmaan. Näin se vie nyt tilaa talon takaa, eikä taloja yhdistävät ovi-aukot osu samaan kohtaan (höh). En kyllä tiedä olisivatko osuneet muutenkaan, tuli sen verran monta muuttujaa matkan varrella. Tällä mennään.

Kevät toi.. kevät toi muurarin…

 

Portaikko.

Kun portaikko oli liimattu,  naulattu teipattu ym. paikoilleen, alkoi toinen hankala: etuseinä.

Etuseinäkin tehtiin kovalevystä, koska en halunnut sen olevan painava. Ja sitä löytyi meiltä ilman ostosreissua. Plussa myös siitä, että sitä saa leikattua mattoveitsellä.

Ihan hyvältä näyttää vielä tässä vaiheessa.

Laitettiin ikkuna paikoilleen, tapetit päälle ja saranat kiinni. Hyvä homma. Mutta… eihän tää mahdu aukeamaan tuon ikkunan kanssa kun kannoin tönön omalle paikalleen toisen talon viereen! Saranoiden puolta oli siis vaihdettava ja tämä tiesi ylimääräisiä reikiä ja ties mitä muuta. Kovalevy etuseinänä ei ole ihan paras ratkaisu, sillä se on aika lerppu. Ja koska se on kovin ohut, ruuvit tulevat siitä helposti läpi.

Viimein päästään kattoon saakka. Kulman sisäänkäyntiovi on vielä teipillä kiinni ja se liimataan viimeisenä. Ensin pitää nähdä paljonko seinän ja talon väliin tulevat magneetit vievät tilaa, joten sen mukaan mitoitetaan listojenkin leveys ja oven lopullinen kohta.

Kattomateriaali ja katon malli olivat arvoituksia vielä loppumetreille. Sovittelin tähän aaltopahviakin ja mietin peltikattoa yhtenä vaihtoehtona. Tällaisen pärekaton olen kuitenkin aina halunnut toteuttaa ja se mielestäni sopiikin tähän. Joten tulkoon pärekatto. Jotain jännää mallia siihen kuitenkin piti saada, joten tein pienen hyppyrin paperimassasta tuonne alalaitaan antamaan ilmettä.

Viilun palat käpristyvät liimasta, joten vaihdoin kiinnityksen kaksipuoleiseen teippiin.

Nyt kauppa alkaa olla valmis, paitsi että toiseen kauppaan johtava oviaukko täytyy vielä miettiä. Eli seuraavaksi sisustushommiin. JEE!

Julkisivu. Läpitulleet ruuvit ja muut töräykset saa piiloon laastilla ja tiilillä.

 

Sisätilat.

 

Vastaa