Jotain askarrustakin välillä.

Tein Amelien kammariin pallin. Sinnehän voi laittaa vaikka keskeneräisiä käsitöitä ja lankoja.

No ei sinne mitään käsitöitä mennyt, vaan brandypullo.

Kirjastohuonetta oli hauska sisustaa, siinä on kivat värit. Aluksi oli vain kattotapetti, joka saneli koko huoneen värien käytön.

Lipaston päällinen on munankuorimosaiikkia, jonka kaveriksi löytyi sopivan värisiä lankoja virkattavaksi. Dala-heppa on tehty fimomassasta ja maalattu, korkeutta 1,5cm. Matto on tehty puolipistoin kitistä.

Avonainen ovi, minne siitä pääsee?

Porraskäytävä. Ärsyttäviä rakentaa, mutta niin antoisia valmiina.

… kylpyhuoneeseen.

Ylimmäisessä kerroksessa asustelee talon rouvan Rose-Maryn sisar Amelie. Hän on alkoholisoitunut vanha kuivahtanut neiti-ihminen, jolle ei aikoinaan kelvannut miehet. Ei kuulemma löytynyt sopivaa, kaikissa oli jokin vika. Puhumattakaan vanhoilla päivillään, sitten niitä vikoja vasta alkoikin löytyä niistä vähistä miehistä jotka vielä olivat vapaana tai edes elossa. Huhupuheet kuitenkin kertovat, että joku olisi ollut… sitä ei kyllä myönnetä, eikä asiasta saa puhua… ehkäpä tästä lisää tuonnempana… Lohduksi hän hukuttautuu perjantaipulloon -joka päivä. Mutta vain lääkkeeksi! Kuulemma.

Mitä sitä turhaa pukemaan, pyjamassa on ihan hyvä olla.

Näillä välineillä päivät sujuvat rattoisasti.

Kiikkustuolin matto on tehty 32 count -kankaalle puolipistoin. Myös lattiamatto on tehty puolipistoin, tämä Janet Grangerin kititstä. Kaunis seinävaate on Kirsin käsialaa.

Edelleen ollaan joulukuussa 2011, koko kerros piti saada kerralla rakennettua että pääsee sisustamaan.

Omatekoinen kakluuni. Mittatikkuna epäluuloinen havannankoira Peppi, joka on minikokoinen itsekin (5kg).

Sisustaminen oli hidasta, matot ja seinävaate on omatekoisia ”petit point -töitä”.

Vaatekaappi on tehty etupäässä pahvista ja puusta.

Keskikerroksessa sijaitsee Iidan sekä Rose-Maryn ja Gunnarin makuuhuoneet.

Joulukuussa 2011 rakennustyöt ovat kesken.

Hiukan myöhemmin..

Ministelyn yksi ehdoton suola on, että voi rakennella sellaista, mikä on katseilta kätkössä. Tämän nurkan näkee kokonaan vain kameralla tai peilillä.

Keittiöstä löytyy ainoastaan yksi tekovaiheen kuva, syyskuulta 2011. Samaan aikaan oli tekeillä jo seuraavakin kerros.

Perällä olevalla luukulla on varauduttu mahdolliseen uhkaan. Se kätkee sisäänsä aukon laajennustarpeen iskiessä.

Suit sait kellariin :-).

Rose-Mary ja Gunnar pääsiäistunnelmissa.

Toimiva lihamylly on löytö Tukholman minatyyrimessuilta. Muut kuvan tykötarpeet lautasia lukuun ottamatta ovat suomalaisten eri taitureiden tekemiä.

Ensimmäinen omatekoinen verhoviritelmä.

Von Huppelsdorfin rakentaminen alkoi keväällä 2010. Samana syksynä aloitin opinnot työn ohessa. Kumpikin projekti tulee nyt päätökseen kun ripustan viikonlopun aikana pyykkitelineen taloon ja käyn ensi viikolla loppuseminaarissa. JEE! – onpas laimea sana. Tästä lähtee kiertokäynti ensimmäisessä kokonaisessa talossani.

Taloa on rakennettu alhaalta ylöspäin, yksi kerros kerrallaan.

Asensin ensimmäisen valon 4.5.2010.

Joulukuussa 2011 salissa alkaa jo näyttää salilta.

Tätä ”kaakeliuunia” rustasin kokonaisen päivän.

Sali tänään valmiina.

Vaikka tekisinkin tänään jotkin asiat toisin, on kuitenkin jollain tapaa kiva katsoa nukkistelun alkutaipaleen tekeleitään. Tämä sali saa jäädä tällaiseksi.

Etuseinä avautuu.

Pääsiäiseenhän kuuluu munien kanssa puuhastelu. Koitin väkertää munankuorista mosaiikkia. Aika näpertämistähän se on, mutta ihanaa kun saa ohutta pintaa kiitokseksi. Tein pöytään maalatuista ja keitetyistä ankan munista pöytään pintaa. Pöytä on omista leikeistäni vuosilta nakki ja muussi. Yksi laatikkokin hukassa, mutta riemastuttavaa että viimeinkin keksin tällekin käyttöä.

Takan alunen ja edustakin sai täydennystä. Palovaara piti ottaa huomioon, joten kiveä alle ja kipinäsuoja eteen.

Kirjastohuone on saanut kirjoituspöydän, tila alkaa vähitellen näyttää siltä kuin kuuluu.

Gunnar on osallistunut raha-arpajaisiin, nyt jännätään onko onnetar suopea.

Ja kyllä on odotettu hartaasti että yksi peilipöytä löytää kelvolliset nupit. Niitä ei löytynyt sitten niin millään, mutta viimein keksin miten ne voi tehdä itse. Niiden kun piti olla hopeiset :-).